Loma ei olisi voinut paremmin alkaa. Ensin Silja Linen
Festivaalilla Turkuun. Laivalla riittää tapahtumia ja hyvää ruokaa
yltäkylläisyyteen asti. Porukkaa oli laivan täydeltä vaikka ei ollut
sesonki-aika. Meillä ei ollut mitään hätää kun oli oma hytti - ei
tarvinnut jakaa tuntemattomien kanssa. Laivoilla on aina se vaara että
ilta venähtää myöhäiseksi, meri-ilma varmaankin piristää niin ettei
muista katsoa kelloa. Aamulla kuitenkin herättiin pirteänä pitkää
ajomatkaa aloittamaan.
 |
Keli oli Turusta lähdettäessä kamala, tienpinta peilijäätä ja Salon seudulla alkoi tulla lunta taivaan täydeltä. Mikkeliin piti ehtiä iltapäiväksi jotta saisi mökin avaimet. Helsingin liepeillä ei nähnyt yhtikäs mitään joten ajettiin harhaan. Löytyihän se Lahden tie pikkuhiljaa niin että päästiin jatkamaan matkaa oikeaan suuntaan. Ajomatka kesti noin kahdeksan tuntia. Mikkelissä oltiin siinä kolmen nurkilla. |
Miltei koko matkan kestäneen rospuuttokelin jälkeen oli
taivaallista tulla Visulahteen, montakymmentä senttiä häikäisevän
valkoista lunta jokapuolella.
Jo tilatessamme mökin tiesimme että paikka on käytännöllisesti tyhjä ja
ainoastaan toimisto oli auki. Sehän sopi meille kuin nyrkki silmään -
tänne oli tultu rauhoittumaan ja nauttimaan hiljaisuudesta.
Ja hiljaista kyllä olikin, ainoastaan muutamassa mökissä oli asukkaita meidän lisäksi, ei tarvinnut tungeksia ja töniä päästäkseen liikkumaan. Mökki oli varustelutasoltaan kympin arvoinen. Kaikki nyky-ajan mukavuudet kuten TV ja puhelin kuuluivat kalustoon, sen lisäksi oli vaimon erityisesti arvostama kunnon keittiö ja avotakka, suihkusta puhumattakaan. Meikäläinen taasen antoi arvoa moottorilämmittimelle ja että auton sai mökin viereen.
 |
Sää-olosuhteet siellä olivat ihanteelliset. Pakkasta sopivat 5-15 astetta ja lunta 15-20 senttiä. Vaikka lunta pyrytti aika-ajoin runsaastikin niin joka aamu oli mökin edusta ja rappuset lakaistu puhtaaksi. Ainoa "työ" jonka itse joutui tekemään oli takkapuiden hakeminen puuvajasta. Mikäs sen mukavampaa kun takan ääressä lekottelu ja makkaran paisto, niin että halkojen hakkaaminen olikin jokapäiväistä puuhaa. |
Viikko vierähti aivan liian nopeasti. Viikko lisää ei olisi haitannut ollenkaan, mutta ei auttanut kun pakata tavarat autoon ja lähteä ajelemaan Turkuun päin. Tuli kuitenkin otetuua sen verran valokuvia ettei muistikuvat pääse liikaa haalistumaan.
Omasta puolestamme voimme lopputilitystä tehdessämme todeta että me viihdyimme Visulahdessa erinomaisesti ja voimme suositella paikkaa kaikille.
Info: http://www.visulahti.fi/