Paraisten kaupunki - täällä on monet kesät lapsena mummolassa vietetty 50-luvulla. Nyt vanhempana kun palaa takaisin niin ihmettelee ettei paikka ole tämän enempää muuttunut. Toki muutoksia on - isojakin. Mummon talon paikalla on vain iso monttu, kalkkilouhos on sen vienyt mennessään niin kuin koko mäennyppylän. Linja-autoasema on hävinnyt, mutta onhan sinne saatu komea liikenneympyrä.
Koska olemme molemmat vietäneet lapsuutemme Paraisilla on mukavaa ja kotoista tulla takaisin, laiskotella vanhempien mökillä, tavata sukulaisia ja muistella menneitä. Meille, jotka olemme kolmenvuosikymmenen aikana Ruotsissa tottuneet heidän niuhottamiseen, on vapautus tulla Suomeen ja seurustella luonnollisten ihmisten kanssa muutama viikko. Sitten jaksaa taas vuoden eteenpäin.
 |
Sitä kummasti rauhoittuu ja harmonisoituu kun on vähän
aikaa luonnon keskellä, kuunnella lintujen viserrystä ja
laineen liplatusta eikä ole kiire mihinkään. Almanakka
ja kello on turhia kapistuksia - aika kuluu sujuvasti ilman niitäkin,
sen kun muistaa että laiva
lähtee parin viikon kuluttua. |
Meillä on aina ollut hyvä tuuri ilmojen suhteen Paraisilla
ollessa. Sisällä mökissä ei ole tarvinnut olla muuten kun nukkumassa.
Nälkä kun yllättää niin keskustaan ei ole kuin muutaman minuutin
ajomatka.
Niin että nähdään taas ainakin kesällä - jos ei jo
talvellakin.
Lisää kuvia vuosilta:
2001
2002
2004
2005
2006
2007
2009
2010